Biokaasulaitoksen laajennus

Mäntsälän Biovoima Oy:llä on toiminnassa oleva biokaasulaitos Mäntsälässä, yhtiön pääomistaja on Auris Energia Oy, vähemmistöosakkaina Watrec Oy ja Nivos Oy. Biokaasulaitos vastaanottaa ja käsittelee yhdyskuntien biohajoavia jätejakeita. Tuotannossa valmistuu uusiutuvaa energiaa ja lannoitevalmisteita. Tuotettu biokaasu jalostetaan biometaaniksi ja syötetään tällä hetkellä jakeluverkkoon. Vuoden 2025 alussa kaasua voidaan siirtää myös valtakunnalliseen siirtoverkkoon. Tuotettu luomulannoitevalmiste hyödynnetään maataloudessa.Mäntsälän Biovoima Oy on päättänyt rakennuttaa biokaasulaitokselle laajennuksen. Laajennuksen jälkeen laitoksella käsitellään nykyisiä jätejakeita sekä erillisellä linjastolla puhdistamolietteitä. 2-linjaisuus mahdollistaa luomulannoitteen tuotannon myös tulevaisuudessa ja toisesta linjasta syntyy jatkossa myös normaalia lannoitetta, joka ei ole luomua. Tällä hetkellä laitoksen ympäristöluvan mukainen jätteenkäsittelykapasiteetti on 20 000 tonnia/vuosi ja biometaanin tuotantokapasiteetti 16 GWh/vuosi. Laajennuksen jälkeen jätteenkäsittelykapasiteetti kasvaa 43 000 tonniin ja biometaanin tuotantokapasiteetti 34 GWh:iin. Investointi on suunniteltu toteutettavaksi vuosien 2024 ja 2025 aikana. Investoinnille on myönnetty ympäristöministeriön RAKI (ravinteet kiertoon) rahastosta tukea 45 % hankkeen toteutuneista hyväksyttävistä kustannuksista, kutenkin enintään 3 591 000 euroa. Avustus myönnetään valtion talousarvion momentilta 351061, Vesien- ja ympäristönhoidon tukeminen. Nykyistä prosessikokonaisuutta arvioitaessa on havaittu, että kapasiteettia voidaan kasvattaa lisäämällä biokaasutehtaaseen erillisiä prosessilaitteita ilman, että rakennetaan erillinen prosessikokonaisuus. Laitoksen käyttöhyödyke prosessit, sähkötilat, prosessialueen tilankäyttö, tilat lannoitevarastoille jne. mahdollistavat kapasiteetin noston yksittäisiä osa-alueita kasvattamalla. Uusien prosessilaitteiden ja järjestelmien suunnittelussa/hankinnoissa voidaan hyödyntää nykyisen laitoksen teknistä tietokantaa, tämä mahdollistaa hankkeen nopean läpiviennin, jolloin päästään nopeasti kasvattamaan tuotantoa ja liiketoimintaa. Investointi ja rahoituslaskelmat osoittavat, että hanke on toteuttavissa käytettävissä olevalla rahoituksella vain siinä tapauksessa, että biokaasutehdasta pystytään ajamaan normaalisti myös rakentamisen aikana. Laajennusosat on tehtävä mahdollisimman pitkälle käyttöönottovalmiiksi ja käyttöönotto suunnitellaan siten, että tuotantohäiriöt minimoidaan. Tuotantotaloudellisten riskien välttämiseksi laajennusosuuksilla on oltava sama tekninen perusta kuin nykyisellä laitoksella. Biologinen prosessi on erittäin herkkä ja ristiriidat prosessinohjauksessa laajennusosuuksien ja nykyisen prosessin välillä aiheuttaisivat mahdollisesti isoja tuotantohäiriöitä, päästöjä ja taloudellisia menetyksiä. Em. johdosta on erittäin tärkeää, että prosessisuunnittelu, laitemääritykset ja operointimalli ovat yhdenmukaisia nykyisen kokonaisuuden kanssa. Nykyisen tuotannon, kunnossapidon ja laajennuksen toteutuksen yhteensovittaminen, sekä uusien prosessilaitteiden hallittu ylösajo ovat avainasemassa onnistuneen hankkeen suhteen. Hanke koostuu seuraavista osa-alueista: 1) Koneiden ja laitteiden hankinta, asennus ja käyttöönotto ( JV-lietteen vastaanottosuppilo ja pumppaus ; Biojätteen välipumppaussäiliö ja esihydrolyysi ; Biojätesäiliöiden sekoittimet ; Lämmönvaihdin kapasiteetin kasvattaminen; Hygienisoinnin kapasiteetin kasvattaminen ; Biokaasun reaktorikapasiteetin kasvattaminen; Linkouskapasiteetin kasvattaminen ; Biokaasun jalostuslaitteiston laajennus ; Erillinen lannoitevarasto peruslannoitteelle ; Instrumentit ja putkivarusteet, sähkö-, automaatio-, mekaniikka-, ja LVI-asennukset ) 2) Rakennustekniset työt ja projektipalvelut (Hoitotasot, rakennustekniset työt, työmaan ja asennusten valvonta, projektipalvelut) 3) Maanrakennustyöt (Pohjatyöt laajennuksille, maanalaiset putkistot) 4) Valmistelu- ja suunnittelu (Toteutussuunnittelu, lupaprosessien läpivienti)

Hankinnassa on kysymys biokaasulaitoksen laajennuksen rakentamisesta kaasun toimittamiseen kaasun jakelua varten rakennettuun verkkoon. Toiminnan voidaan siten katsoa kuuluvan erityisalojen hankintalain 6 §:ssä kuvattuihin toimintoihin. Hankintayksikkö on kuitenkin arvioinut asetelmaa ja katsonut suorahankinnan edellytysten täyttyvän seuraavin perustein. Erityisalojen hankintalain 43 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan suorahankinta on sallittua, jos teknisestä tai yksinoikeuden suojaamiseen liittyvästä syystä vain tietty toimittaja voi toteuttaa hankinnan; lisäedellytyksenä on, että järkeviä vaihtoehtoisia tai korvaavia ratkaisuja ei ole eikä kilpailun puuttuminen johdu hankinnan ehtojen keinotekoisesta kaventamisesta. Erityisalojen hankintalain 44 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikkö voi tehdä suorahankinnan myös, kun alkuperäisen toimittajan kanssa tehtävä tavarahankinta on lisätilaus, jonka tarkoituksena on aikaisemman toimituksen tai laitteiston osittainen korvaaminen tai laajentaminen. Edellytyksenä on, että toimittajan vaihtaminen johtaisi teknisiltä ominaisuuksiltaan erilaisen tavaran hankkimiseen, mikä aiheuttaisi yhteensopimattomuutta tai suhteettoman suuria teknisiä vaikeuksia käytössä ja kunnossapidossa. Urakoitsijaksi valittu toimija on suunnitellut ja rakentanut alkuperäisen laitoksen, jonka laajennuksesta tässä urakassa on kysymys. Kyseisellä urakoitsijalla on sellaista teknistä ja yksinoikeuden suojaamiseen liittyvää erityisosaamista, mikä mahdollistaa urakan toteuttamisen kustannustehokkaasti, turvallisesti ja mahdollisimman lyhyellä käyttökatkolla. Hankintayksikön selvityksen mukaan tiedossa ei ole sellaista toimijaa, joka pystyisi takaamaan urakan toteuttamisen ilman erityisiä teknisiä ja turvallisuuteen liittyviä riskejä. Lisäksi arvioinnissa on huomioitu, että erityisalojen hankintalain 4 §:n 15 kohdan perusteella urakoitsijaksi valittu toimittaja todennäköisesti katsottaisiin hankintayksikön vähemmistöosakkaana sen sidosyritykseksi. Tällöin hankinnassa voidaan katsoa mahdollisesti olevan kysymys konsernin sisäisten resurssien hyödyntämisestä, mikä itsessään katsottaisiin sallituksi tavaksi toteuttaa urakka suorahankintana julkisen tarjouskilpailun sijaan.